Herrani käsissä

Kävelen sisään halvan hotellin pyöröovista. Ovesta puuttuu kahva ja oven lasiin näyttää jääneen tuhansien ihmisten sormenjäljet. Aulassa tuoksuu pesuaine. Astun tiskin eteen, jossa nuori blondattu tyttö puhuu puhelimessa. Odotan.

Hetken kuluttua tyttö laskee luurin pöydälle ja kysyy: ”Kuinka voin auttaa?”

Yllättyneenä saan soperrettua: ”Minulla on sovittuna tapaaminen kalastusvälineiden esittelijän kanssa.”

Sanon minulle kerrotun nimen ja mietin itsekseni: ”Kalastusvälineiden esittely.” Minulle, joka en tiedä mitään kaloista saati kalastuksesta. Naurahdan hiljaa itsekseni. Jokin tuntuu liikahtavan sisälläni kun tyttö tiskin takaa sanoo minulle huoneen numeron.

”314. Kolmas kerros, hissistä oikealle.”

Kiitän ja kävelen hissille.

Hissi pysähtyy ja kuljen viininpunaisen kokolattiamaton peittämää hämärää käytävää huoneen 314 ovelle. Oven kahvassa roikkuu musta kangaspussi. Lappu pussissa käskee laittamaan pussissa oleva hupun päähäni ja koputtamaan oveen. Vapisevin käsin avaan hupun ja vedän sen päähäni. Tiukan hupun läpi ei todellakaan näe mitään. Koputan oveen.

Pitkiltä tuntuvien sekuntien aikana mietin mitä mahtaisi ohikulkeva hotellin asukas miettiä, jos näkisi minut nyt. Nainen mustissa nahkaisissa reisisaappaissa sekä villakangastakissa, jonka liepeiden alta erottuu tiukat ihonmyötäiset punaiset housut ja musta huppu päässä. Urheilukassi kädessäni tuskin selvittäisi arvoitusta ohikulkijalle.

Ovi aukeaa ja tunnen raikkaan tuulahduksen käytävän ummehtuneessa tuoksussa.

Tumma miesääni sanoo: ”Tervetuloa! Olet ihan aikataulussa. Se on hyvä. Käy sisään.”

Tunnen kuinka mies tarttuu kassiini ja samalla ohjaa minut käsivarresta huoneessa olevalle sängylle istumaan.

”Kuinka matka meni?”

Kuulen kysymyksen, mutta tuntuu oudolta vastata kun en näe kenen kanssa puhun.

”Ihan hyvin.” Vastaan hämmentyneenä.

Normaaleiden aloituspuheiden jälkeen mies alkaa kertomaan tulevasta leikkihetkestämme. En tiedä miten istuisin. Pitäisi päästä vessaan, mutta huppu päässä en tiedä missä vessa on. Pitkän kuuntelemisen jälkeen mies kysyy: ”Mikä on turvasana?”

Selitän mitä se mielestäni tarkoittaa ja muistan kuulleeni sen olevan ”Oranssi.”

Kerran vielä kuulen kuinka turvasanan sanomalla koko leikkihetki lopetetaan. Päätän, että minähän en sitä sano. Toisaalta tuon asian tietäminen luo minulle, käsittämätöntä kyllä, turvallisen tunteen.

Rauhallinen miehen ääni käskee minun ottamaan kaikki vaatteeni pois. Alan riisumaan takkiani. Saappaita. Paitaa. Lopulta istun sängyn reunalla pelkkä huppu päässäni.

Tunnen kuinka nännini kuumottavat ja tiedän niiden sojottavan pystyssä.

En vieläkään tiedä miltä Isäntäni näyttää.

Tunnen hänen kätensä niskallani kun hän asettelee hiukseni hupun sisään.

”Käydäänpä peseytymässä.” Hän sanoo.

Varmoin ottein hän vie minut suihkuun ja pesee koko vartaloni kaulasta alaspäin. Jokainen sentti iholtani käydään läpi. Tunnen kuinka miehen suuret sormet saippuoivat selkäni, vatsani, rinnat, jalat, unohtamatta intiimeimpiäkään paikkojani. Vartaloni huuhtelu suoritetaan samaa tarkkuutta noudattaen.

Kuivaamisen jälkeen seison hajareisin keskellä huonetta ja tunnen kuinka vartalolleni levitetään kukkaniitylle tuoksuvaa kosteusvoidetta. Jälleen samat, miehen sormet tekevät tarkkaa työtä.

Yllättäen köysi kiertyy ranteideni ympärille. Ei liian tiukasti, mutta kuitenkin niin ettei sen otteesta pääse irti. Molemmat ranteeni nostetaan ylös ja kiinnitetään joihinkin koukkuihin. Seison alasti keskellä huonetta kädet levällään. Joudun hieman varvistelemaan. Tunnen kuinka köysi kiertyy kaulani ympärille ja kulkee siitä rintojeni välistä kohti häpykumpua. Köydessä olevat solmut painavat ihoani. 

Onneksi, ennen reisiä ja nivusia kiertävä, köysi painaa häpyhuuliani yhteen niin ettei sieltä valuva kiimani pääse reisille. Selkään kiipeävä köysi kulkee niin tiukasti peppuni vaossa etten usko voivani liikuttaa jalkojani tuntematta kipua pepussa. Köysi kiristyy niskassa olevaan lenkkiin ja alkaa kiertää kylkien kautta rinnoille. Köyden aiheuttama paine vetää rintojani erilleen. Hetken kuluttua sidonta on valmis. 

Käteni irrotetaan koukuista ja minut käsketään sängylle polvilleen. Tunnen kuinka köydet ottavat rintani tiukkaan huomaansa. Niitä alkaa kuumottamaan. Kuin kirsikaksi kakulle nänneihini painautuu tiukat nipistimet. Ennen kuin huomaankaan häpyhuulieni välistä luiskahtaa geishakuulat sisääni.

Kuulen Isäntäni äänen: ”Nyt olemme valmit lähtemään kävelylle.” Pelästyn: ”KÄVELYLLE!”

Saan ottaa hupun pois päästäni ja näen ensimmäistä kertaa Isäntäni kasvot.

”Pue päällesi,” Hän sanoo.

Puen vaatteeni sidotun vartaloni peitoksi ja lähdemme ulos hotellihuoneesta. Ensimmäiset askeleet tuottavat kipua erityisesti pepussa ja häpyhuulilla, mutta huolella levitetty kosteusvoide alkaa vaikuttamaan nopeasti eikä kävely tuota ongelmia. Poistumme hotellista kirkkaaseen auringonpaisteiseen kaupungin vilinään. Mietin kuinka kauan Isäntäni on aikonut minua ulkoiluttaa.

Tunnen kuinka kiimani valuu reisilleni…