Juna pysähtyy asemalle lähes äänettömästi.
Hämmennyn.
Minulle on aina kerrottu, että juna pysähtyy jarrut
kirskuen. Ihmettelen miksi en kuullut mitään ääntä. Jään miettimään keskityinkö
johonkin muuhun vai miksi en kuullut jarrujen kirskahtelua.
En ehdi miettimään asiaa enempää. Pysähtymisaika asemalla on
vain kolme minuuttia ja minun pitää päästä laukkuineni pois junasta siinä
ajassa.
Missä on laukkuni?, kysymys räjähtää mieleeni. Käsilaukkuni
riippuu jo olallani mutta… Onnekseni vieressäni istunut mies ystävällisesti
nostaa matkalaukkuni ylähyllyltä minulle. Kiitän häntä ja katseeni osuu hänen silmiinsä.
Minua vanhemman, ohimoilta harmaantuneen, miehen terävä, varma ja kohtalokas
katse saa minut valtaansa.
Hän sanoo ” Ole hyvä ja hauskaa iltaa.”
Vaivoin saan katseeni irrotettua hänen sinisistä silmistään.
Jään miettimään kuinka kenelläkään noin avoimella ja toiset huomioivalla
ihmisellä voi olla noin vangitsevat silmät. Muistan kavereideni puhuneen etelän
matkoillaan kohtaamistaan tummista silmistä. Miksi minä näen siniset silmät
joista en voi irroittaa katsettani? Olenko jollakin tavalla epänormaali? Kysymysten
pyöriessä mielessäni hyppään pois junasta ja katseellani yritän löytää tuttuja
kasvoja asemalaiturilta.
Vihdoin tavoitan katseellani tutut kasvonpiirteet. Halaamme
viikonlopun emännän kanssa ja kiipeän autoon. Aloitamme yhteisen matkamme
mökille.
En tiennyt mitä odottaa perillä..
Automatkan aikana muistelen ensimmäistä kertaani mökillä.
Olin vastavalmistunut nuori lakinainen. Työidentiteettini edellytti tiukasti
laitettua nutturaa, pitkää hametta ja viimeisteltyä meikkiä kasvoissa. Mökillä
sain olla oma vapaa itseni. Halusin jo autossa riisua vaatteeni. Halusin jättää
työni ja säännöt. Halusin olla vapaa.
Vapaa - Ajatus jäi pyörimään mieleeni. Miksi olen suostunut
muottiin, jonka ympäristö on laatinut?
Minulla on hyvä työ, koti kaupungin keskustakorttelissa,
kihlattu. Kaikki näytti olevan hyvin. En kuitenkaan ollut tyytyväinen. Minulta
puuttui jotain. Jotain mitä en ollut koskaan edes kokenut. En tiennyt mitä
kaipasin, tiesin vain jonkin puuttuvan elämästäni.
Havahdun saapuessamme mökin pihaan. Punainen hirsiseinä perinneikkunoineen
toivottaa minut tervetulleeksi.
Nousen autosta ja otan laukkuni. Tummia portaita
kiivetessäni mietin jo iltaa. Sauna, uinti, ruokaa ja … seksiä. En tiedä keitä
mökille on kutsuttu. Ovea avatessani kuulen iloisen puheensorinan. Monien
äänien joukosta erottuu yksi ääni voimakkaimpana, määräävänä. Jo tuon äänen
kuuleminen saa lantioni värähtämään. Astun sisään ja näen tuvassa useita
ihmisiä. Silmieni totuttua hämärään erotan neljä miestä ja kuusi naista. Kaikki
ovat vähissä vaatteissa. Kuljettajana toiminut illan emäntä näyttää minulle
huoneeni. Huoneessa on leveä parisänky, ikkuna sängyn päädyssä, nojatuoli ja
yöpöytä.
Lasken laukkuni lattialle ja riisun päällysvaatteeni
nojatuoliin. Samalla hetkellä, minulle tuntematon, mies tulee ovesta sisään ja
käskee riisumaan loputkin vaatteeni. Viileän rauhallisesti hän kertoo nimekseen
Leo. Katson häntä silmiin ja tajuan hänen olevan sama mies, joka auttoi
laukkuni minulle junassa. Tuntuu että jalkani eivät kanna. Leo auttaa minut
istumaan nojatuoliin. Varmoin sormin hän ottaa hameeni pois ja liu’uttaa
stringini nilkkoihin. Samalla varmuudella yltäni katoaa myös paitani ja
rintaliivit. Huomaan olevani alasti tuntemattoman miehen arvioivien silmien
edessä. Leo kertoo minun olevan hänen
palvelijansa tämän viikonlopun ajan. Hän kertoo olevansa hyvä mutta tiukka
isäntä. Käymme läpi hänen sääntönsä ja minä hyväksyn ne. Määrätietoisesti
isäntäni alkaa ottamaan minusta mittoja. Ihmettelen, mutta Leo kertoo hakevansa
minulle sopivan palvelijan asun. Isäntäni lähtee huoneesta ja minä jään
nojatuoliin lepäämään.
Tovin kuluttua isäntäni palaa huoneeseen laatikon kanssa. Laatikon
hän laskee sängylle ja käskee minun nousta seisomaan.
Ennen kuin saan palvelijan asustetta isäntäni tutkii minut
tarkkaan. Nyt vasta muistan etten ajanut karvojani aamulla. Isäntäni kämmen
tutkii kainaloni ja häpyni. Samassa myös hän toteaa huolimattomuuteni. Isäntäni
ottaa minua kiinni ranteesta ja ohjaa minut käytävällä olevaan pesuhuoneeseen.
Siellä hän asettaa minut selinmakuulle punaisella nahalla verhoillulle
lavitsalle. Ranteeni ja nilkkani hän sitoo kiinni lavitsan kyljissä oleviin
renkaisiin. Kysyn miksi. En saa vastausta.
Isäntäni ottaa kaapista partavaahtopullon ja partaterän.
Pelästyn. Ennen kuin isäntäni koskee minuun hän käy hakemassa muun seurueen
paikalle. Kirkkaan valon alla nöyryyttävästi hän toruu minua muiden
läsnäollessa ja suurielkeisesti esittelee sängen alkua häpykummullani ja
kainaloissani. Haluaisin vajota maan alle.
Isäntäni ottaa partavaahdon ja levittää sitä
karvoitukselleni. Hitailla, varmoilla veitsen liikkeillä kainaloni tulevat
sileiksi ja häpyni on puhdas. Sheivauksen jälkeen isäntäni vielä kuin kiusatakseen
hieroo jotain öljyä häpyni alueelle. Sormet liukastelevat myös häpyhuulien
väliin ja värähdän.
Pesuhuoneesta palaamme huoneeseeni ja alan pukea palvelijan
asua ylleni.
Pitkät mustat sukat ja reisipituiset korkosaappaat. Saapas
ei ihan peitä sukan pitsikoristeista suuta reidelläni. Metallinen siveysvyö!
Miksi? Puuskahdan. Isäntäni kertoo minun olevan vain hänen käytössään eikä hän
halua että edes itse hipelöisin itseäni. Rintaliiveissä ei ole kuppia
ollenkaan, vain rintaa alapuolelta tukeva kaari. Kaiken kruununa isäntäni
laittaa minulle nahkaisen hupun. Siinä olevat silmänreiät hän sanoo peittävänsä
aina kun haluaa minun poistuvan paikalta. Minut siis ignoorataan sulkemalla
silmäni ja kytkemällä minut huoneen nurkassa kiinni olevaan ketjuun.
Näissä mustissa asusteissa siis palvelen herraani.
Nöyryytyksen kaikottua mielestäni alan tuntea mielihyvää isäntäni
huolenpidosta. Alanko löytämään kadoksissa ollutta minääni?
